SusuPetal haastoi miettimään kymmenettä blogikirjoitustani. Kymmenes tekstini on nimeltään Mitä mietin tänään 2 ja julkaisin sen 13.1.2006. Sen jälkeen päivän miettimisiä onkin tullut lukuisa määrä otsikon luokitukselle, viime aikoina tosin vähemmän. Haasteeseen kuuluu tekstin pohtiminen, mitä mietteitä se nyt herättää.

Ajatuksia juttu herättää. En vieläkään osaa sanoa onko jäljitelmäonni onnea, edes jonkinlaista ja varsinkin silloin, jos onnen haltija ei jäljitelmäksi onneaan ymmärrä. Ja kukapa sen edes voisi sanoa. Onnen - niin oikean kuin ns. jäljitelmäonnen - määrittelmiä kun taitaa olla niin paljon kuin määrittelijöitäkin on. Onnihan on subjektiivinen juttu ja kokemus.

Se, mikä minua erityisesti ilahduttaa palatessani juttuun nyt, ovat kommentoijat: Tommi, Tuulisuoja, Maria ja SusuPetal (tämä on kirjoituksen kommentointijärjestys). Kaikki ovat pysyneet matkassa tähän asti, Tuulisuoja toki paljon kaukaisemmaltakin ajalta, mutta se on ihan toinen juttu se. Marian blogi ei enää toimi, mutta torstaiblogien kautta linkki on yhä olemassa. Ja juttu, se tulee tässä:

13.01.2006 - 20:49
Luin aamulla eilisen Hesarin Ruokatorstaita. Siis Ruoka & Juomaa. Miksi muuten kaikki hyvät nimet pitää muuttaa vain muuttamisen vuoksi? Onko tämä uusi nimi jotenkin hienompi muka? Vanhassa nimessä oli mukavaa kotoisuutta, kunnon ruokameininkiä. Eihän Ruoka & Juoma edes taivu kunnolla puheeseen. Puhun aina vanhasta muistista Ruokatorstaista tai nimenmuutoksen muistaessani Hesarin ruokaliitteestä. Mutta tätä en miettinyt tänään.

Ruokaliitteessä oli pitkästä aikaa Hely Tuorilan kolumni. Aiheena oli ruuan tuoreuden käsitteen muuttuminen. Hyvä ja kiinnostava juttu, jota luin mietteliäästi. Kolumnin lopussa oli pysähdyttävä virke: "Sananparren mukaan rahalla ei voi ostaa onnea, mutta sillä pystyy hankkimaan niin täydellisen jäljitelmän, ettei eroa juuri huomaa." (HS 12.1.2006, D2.) Jos todellisen onnen ja jäljitelmän välistä eroa ei huomaa, niin onko jäljitelmäkin silloin onnea? Jos ei todellista, niin jonkinlaista onnea kuitenkin? Tarkoittaako rahalla hankittu jäljitelmäonni automaattisesti sitä, että rahalla ei koskaan saa onnea? Ovatko rikkaat aina onnettomia ja köyhät onnellisia? Onko onnen kohdalla tarpeen miettiä rahaa tai sen puutetta? Tietääkö jäljitelmäonnea elävä onnensa olevan jäljitelmää? Mitä onni on? Tätä kaikkea mietin tänään ja päädyin alustavaan päätelmään: jos onnen ja jäljitelmäonnen välistä eroa ei huomaa, niin jäljitelmäonnikin on yhdenlaista onnea. Ja kuka ylipäänsä kykenee antamaan onnelle sellaisen määritelmän, jonka kaikki voivat hyväksyä?