On päiviä jolloin pyöränkumit puhkeavat, työpaikan avaimet jäävät kotiin, nilkat nuljahtelevat ja raskaat kattilankannet putoavat varpaille. Päiviä, jolloin miettii miksei jäänyt kotiin sohvannurkkaan pohtimaan elämän suuria arvoituksia. On päiviä, jotka aukeavat eteen laiskasti etenevinä, huomaamattomina ja helposti unohtuvina. Ja on päiviä, jolloin kaikki sujuu, asiat hymyilevät, työt onnistuvat ja kahvi on hyvää. Mutta sellaisinakin päivinä itsensä nolaaminen onnistuu ja elämän suurten arvoitusten sijaan miettii oppisiko joskus olemaan kompastumatta sanoihinsa ja ajatuksiinsa.