Sanon usein, että vanhempien pitäisi lukea lasten- ja nuortenkirjoja, jotta tietäisivät mitä heidän lapsensa lukevat - kirjoistahan voisi jopa keskustella. Tämän vuoden Finlandia Juniorin Villapäät-romaanillaan (Tammi 2008) voittanut Esko-Pekka Tiitinen sanoo saman asian paremmin: "Nuortenkirjat kertovat usein ongelmista, joita me olemme aiheuttaneet lapsille. Siksi aikuisten pitäisi uskaltaa lukea niitä. Siinä missä lastenkirjaa lukee yhdessä useampi sukupolvi, nuortenkirjassa ketju katkeaa. Kirja voisi toimia alustuksena keskustelulle." (HS 28.11.2008, C 1.)

Verkko-Hesarissa lainauksen kaksi ensimmäistä virkettä on poistettu, ilmeisesti asiasisältöä ei pidetty tärkeänä. Mutta kun se on niin. Tiitinen puhuu asiaa. Nuortenkirjat, niin aikuisten kirjoittamia kuin ovatkin, voivat olla vanhemmille yksi väylä nuorten maailmaan - ja romaanit voisivat toimia keskustelun aloituksena. Mutta olisiko niin, ettemme halua katsoa itseämme nuorten näkökulmasta edes kirjallisuudessa?