Rakas päiväkirja, joinain päivinä on hienoja ajatuksia, toisina kelvollisia ja toisina, no, toisina jurnutetaan vaan paikallaan tai hipihippuisin arkiaskelin arjen pyörteissä mietiskelemättä sen kummempia. niin kuin tänään, vaikka on minusta tänään aika moneksi ollut.

Olen esimerkiksi puhunut luokalle sellaisella äänellä että sanoihini hiipi nipotusta. Ehkä varhaiset opetustuokiot eivät olekaan ihan mun juttu? Vai pitäisikö sitä ennen nukkua hyvät yöunet? Murkkuikäisille sääntöjä paukuttaessani alkoi mieleni huutaa ekaluokkalaisia peliin - ja kas, myöhemmin ekaluokan opettaja soitti ja pyysi vinkkaamaan. Uin melkein lankoja pitkin sinne luokkaan saman tien. Tosin kännykkäkaudella ei ole lankoja, mutta kuitenkin. Tiedossa on siis iso kasa hauskoja helppolukuisia.

Töissä kamala hiuske ja vilinä, kahvitauko olisi ollut paikallaan.

Kotona katsoin tenavien kanssa Spiderwickin kronikat, joka oli niin jännä peikkohirviöineen, että aloin miettiä leffan ikärajaa. Aika erilainen oli kuin kirjasarja, joka sekin oli hurja. Päivän ensimmäinen kahvikin jäähtyi leffan aikana, kun en muistanut juoda sitä tapahtumien tuoksinassa.

Olen tapellut uuden sähköpostiohjelman mikä lie kanssa, en ymmärrä sen logiikkaa, olen pulassa ja raastan hiuksiani ja tunnen itseni erittäin typeräksi söhmelöksi. Lähettelen kiukkuisia viestejä kaverilleni ja annan rivien välissä ymmärtää, että väännä nyt hyvä ihminen kahden lauseen rautalankaversiossa tämän ohjelman pulmat selviksi ettei minun tarvitsisi lukea monen kappaleen ohjeistuksia.

Olen kantanut selkä vääränä kotiin mieskirjailijoiden teoksia, mikä tarkoittaa sitä, ettei lähiaikojen lukulistoille monta naista mahdu. Saankohan näiltä poikaiän sivuuttaneilta herroilta uusia ajatuksia, alanko puhua römeällä äänellä, syljeskellä suupielestäni, unohdanko arjen herkät hermot ja vahvan naiskuvan? Tosin kaikki ovat kovin runossa kiinni olevia, joten ehkä miehinen herkkyys paljastuu uudella tavalla urakkalukemisen tiimellyksessä.

Tänään olen siis ollut nipo, tiukkis, kiireinen, kahviton, tyhmä, osaamaton ja hämmästelevä. Mihin vielä ehdinkään kun ilta etenee. Todennäköisesti iltaunista vänkyttäjäksi, "olenko minä joku piika vai" -kyselijäksi sekä enttententteninä illan kirjavalintaa tekeväksi. Ei kovin monipuolista, mutta, rakas päiväkirja, minä olen vaan lomalta töihin palannut täti enkä nyt jaksa kauheasti säteillä ja olla hauska.