lauantai, 1. heinäkuu 2006
Kahvinkeitin tekee päätelmiä
Normaalioloissa, silloin kun en kipuile kättäni, en helposti hermostu sekaisesta kodista. Nyt, kun en kykene siivoamaan eikä miestäkään kipeän solisluun vuoksi voi hommiin komentaa, ovat jaloissa kulkeutunut hiekka, puurokattilat, kirjahyllyn peittävä pölykerros ja epämääräiset roskat (karkkipaperit, repeytyneet piirustukset, lukemattomat lehtipinot, laukusta leijailleet rytistyneet aikataulut, epämääräisten kasojen alle kätkeytyvät jalkapallokaaviot ja pöydän alle asumaan jääneet keksin- ja leivänmurut) alkaneet kaihertaa mieltä. Nyt kun en voi, siivoaisin. Silloin kun voin, en viitsi. Päätelmä: olen lukenut liikaa Hilja Valtosen siisteistä ja työteliäistä sankarittarista.
Kun kimmastun tarpeeksi ja muistan ensi viikolla tulevan vieraan, alan siivoilla. Tavoitteena on saada yksi kulma kerrallaan asialliseen kuosiin. Pian kättä alkaa jomottaa ja kimmastuminen muuttuu äänekkääksi. Naapurit ottavat tässä vaiheessa pihakeinussaan kuunteluasennon. Päätelmä: parempi siivota kymmenen minuuttia hiljaa jupisten kuin puoli tuntia melskaten.
Olen siis ajatellut. Paitsi kahvinkeitin olen taipumuksiltani ilmeisesti myös hamsteri. Meillä on liikaa tavaraa: lehtiä, kirjoja, vaatteita, vanhoja rusinoita, korvattomia mukeja, omituisia talousesineitä, kuivia leivänkannikoita. Päätelmä: hamsterin pitää opetella luopumaan turhasta tavarasta.
Kommentit