Rakas päiväkirja, mietitäänpäs. Joku aika sitten olin etätyöpäivillä. Olin ahkera, päivät kuluivat nopeasti ja samalla hitaasti. Minulla oli Tintti-kampaus ja kamalasti ajatuksia jotka pyörivät vain työssä ja tietysti perheessäkin mutta se on ihan toinen juttu. Kuuntelin musiikkia, köpöttelin lammassukissa ja kotiretkuissa, kirjoitin paljon ja luin. Join kahvia ja söin suklaata, lounaaksi joskus pizzaa ja iltaisin kaurapuuroa. Kirjasin työaikoja kauppalaskun kulmaan ja ynnäilin päivän tuntien määrää ja ylitöitä.

Kun etäpäivien jälkeen menin takaisin töihin, alkoivat päivät kulua nopeampaan eikä hitauden illuusiota ollut - paitsi siinä yhdessäkin kokouksessa jonka perimmäistä merkitystä ihmettelin silloin ja vähän vieläkin. Yhtenä päivänä puhuin mikrofoniin ja se vasta kurjaa oli. Tällainen käsiä puhuessaan huitova henkilö näyttää hömelöltä, kun toinen käsi viuhtoo sinne tänne samoin kuin tietysti se mikrofonikäsikin ja silloin joka toinen sana karkaa kuulumattomiin ja puhe on hupsun ja amatöörimäisen kuuloista. On kirjoitettu sähköposteja työn puolesta, kysymyksiä, selityksiä ja ihmettelyjä. Olen siis ollut erittäin ahkera, mutta en tiedä olenko saanut mitään aikaiseksi kunnolla, rästitöiden pino on edelleen olemassa. Toisaalta tällaisella tavallisella työpäivällä on ollut alku ja loppu, ripsiväriä ja huulipunaakin on tullut käytetyksi ja lapselta salaa lainattuja sukkia, koska inhan vaaleanpunainen oli ainoa jolle löysin parin. Pizzoja ei ole syöty vaan vaihdellen salaattia, maksalaatikkoa ja kaalilaatikkoa, mutta kahvia on kipattu urakalla ja pullakin nautittu siellä seurakuntasalissa. Närästää.

Sitten on tullut pohdittua rakkautta ja ystävyyttä, kuunneltua miehiä. Pohdittu voiko oikeasti rakastaa kahta samaan aikaan, voivatko mies ja nainen olla pelkästään ystäviä ja kannustettu kollegaa tutustumaan uusiin ihastuksiin. Ja kyllä, on tunnettu olo niin tädiksi ja myös hieman sarkastiseksi keski-ikäiseksi. On tullut mietittyä jopa oman ihannemiehen toivepiirteitä, onko sellaisia, pitääkö vanha lista vai onko se vuosien varrella päivittynyt.

Viikon varrella on luettukin. Heidi Köngästä, Markku Envallia, sarjakuvia ja selailtu Edward Hopperin tauluja netissä. Kuunneltu k.d. langia ja Ry Cooderia. Elokuvia ja TV:tä ei ole tullut katsottua. Nyt edessä aukeaa viikonloppu ja mietin pitäisikö jatkaa ahkeroimista, saada jotain aikaan ja siivota. Vaikka imuroida.