Nainen lukee runoja linja-autossa, käpertyy luottavaisesti penkin karheaan syliin. Naisen huulet liikkuvat hiljaa säkeiden tahtiin, kieli lipaisee sanoja alahuulelta, maistaa tavujen maun ja kirjainten suolan. Riimi piirtää hymyn naisen suupieleen, runon rytmi keinauttaa sormea paperin reunassa. Sivujen rapina ja sormen keveä hipaisu sanan yli, talot, autojonot ja katulamppujen pylväät, liikennevalojen värit, auton nytkähdykset, jarrutukset ja ikkunan heijastukset liukuvat lomittain, ujuttautuvat kielen kutsuun, tulevat osaksi runoa. Nainen lukee, hänen huulensa liikkuvat hiljaa runon rytmissä, kaupungin äänet kulkevat sanojen yli, hyräilevät tauoissa ja rivien väleissä. Kaupungin valot pyyhkäisevät sanojen kuvioimaa paperia, runon vaade ja huuto heijastuvat naisen kasvoille. Hetken kaikki on yhtä ja läsnä.

******************************************************

SusuPetalin välittämän haasteen inspiroima 100 sanan kirjoitus.