Taivas on tasaisen sininen, lämpömittari oven edessä näyttää 34, välillä 36 astetta. Käyn ulkona vain ripustamassa pyykkiä, hiki noruu otsalta. On hiljaista. Iltaa kohden taivaanrannalle lipuu muutama hapero pilvenriekale, joita katselen toiveikkaasti. Kun aurinko laskee puiden latvojen taa ja mittarin elohopea putoaa alle kolmenkymmenen hurahtaa naapurusto käyntiin, ruohonleikkuukone säksättää, grilli tuoksuu, aidan takaa kuuluu pihakeskustelua ja lasten ääniä. Kannan auringonpaisteelta tuoksuvaa pyykkiä sisään, haaveilen riippukeinusta, sandaaleista, joissa olisi jalkapohjien viilennin, viileämmistä ilmoista, sateesta, tuulesta, jopa syksystä.