Ennen tässä metsässä oli vain muutama kävelytietie. Ne kulkivat reunoilla, jättivät tiheän salaisuuden keskelleen. Ehkä oli polkujakin, salaisia, näkymättömissä. Nyt uudet tiet risteilevät vanhoista, lomittautuvat runkojen väleistä metsän sisälle, näkymät aukeavat isommin, en tunnista vanhoja reittejä kuin paikoin. Uudet tietkään eivät enää näytä uusilta, ne ovat asettuneet olemaan selkeästi ja oman paikkansa löytäneinä. Ryteikkö on perattu, lenkkipolut jakavat metsän osiin. En hetkeäkään usko, että metsä on kesytetty. Näillekin teille voi eksyä, metsä nielaista.