Astun raskaita askelia, tuuli tarttuu mustiin liepeisiin.
Pidän pääni pystyssä vaikka haluaisin vain kääntyä,
istua takimmaisen penkin varjossa ja kysyä.
Kuljen tiellä jolle olen astunut liian monta kertaa.

Puut kääntävät selkänsä, oksat vaikenevat edessäni.
Ohitettujen ikkunoiden huokaistu kiitos takanani.
Huulteni portilla vaikeita viestejä
                   eikä ainuttakaan lohdun tai toden sanaa.

Astun raskaita askelia, suru murtaa tien pintaa.

********************************************

Runotorstain haasteena on murtumia.