Tänäkin vuonna on tullut luettua kirja jos toinen ja kolmaskin. Monta hyvää, joitakin ei-niin-innostavia, kirjoja eri tarpeisiin - arkeen, työhön, yön hiljaisiin hetkiin, lomapäivän täytteeksi, mielen kohotukseksi. Ja sitten niitä, jotka tuntuvat erityisiltä, aivan erilaisilta kuin muut juuri luetut, sellaisia, joita lukiessa mieli lepää tai laukkaa, joita ei halua päästää käsistään tai joita lukee hitaasti nautiskellen, jotta sivujen rivit ja sanat kestäisivät pitempään. Ja juuri nuo erityiset kirjat ovat niitä henkilökohtaisia valintoja, niitä jotka voi listata omalle suosikkilistalleen tietäen, että kaikki muut lukijat eivät ole listasta samaa mieltä. Heillähän on omat erityiset teoksensa.

Tässä on minun tämän vuoden erityiskirjalistani, ne teokset, jotka ovat minua säväyttäneet tänä vuonna. Henkilökohtainen Vuoden 2011 parhaat -lista, jonka pääpaino on tänä vuonna ilmestyneillä teoksilla, täydennyksenä pari aiemmin ilmestynyttä lukuelämystä.
 

Kristina Carlson: William N. päiväkirja (Otava 2011)

  • 1890-luvulle sijoittuva, yllättävää huumoria sisältävä päiväkirjaromaani Pariisissa asuvasta suomalaisesta jäkälätutkijasta. Tarkkanäköinen, terävä ja ajatuksia herättävä teos.


Daniel Glattauer:
Kun pohjoistuuli puhaltaa (Atena 2011)

  • Yllättävän hyvin ja monimuotoisesti toimiva sähköpostiromaani kahden toisilleen tuntemattoman ihmisen välille syntyvästä ystävyydestä ja kiintymyksestä, uusversio kirjerakkausromaanista, mukana aavistuksenomainen häivähdysviite Gustave Flaubertin Madame Bovaryyn. Suomeksi jatkoa romaanille ilmestyy keväällä 2012, jippii!


Vilja-Tuulia Huotarinen:
valoa valoa valoa (Karisto 2011)

  • Rakenteellisesti ja kielellisesti upea romaani rakkaudesta, ystävyydestä, kuolemasta ja kirjoittamisesta. Ansaittu Junior Finlandia -voitto.


Manu Larcenet:
Röykkiö ihraa - Blast 1 (WSOY 2011)

  • Ranskalainen Manu Larcenet on sarjakuvataiteilijoiden parhaimmistoa ja yksi omista suosikeistani. Blast 1:n tarinaa ei ole helppoa eikä oikeastaan tarpeenkaan avata, sarja ei ole valmis eikä vielä voi tietää mihin suuntaan Larcenet Polza Mancinin synkkää ja rujoa tarinaa vie. Mutta hurja ja vaikuttava tämä ensimmäinen osa jo on. Teoksen kuvat ovat upeita mustavalkoisia tutkielmia, väliin sijoittuvat, ilmeisesti Larcenet'n lasten tekemät, värikkäät piirrokset istuvat joukkoon mainiosti. 


Silene Lehto
:
Hän lähti valaiden matkaan (WSOY 2011)

  • Vahvoja ja kiehtovia proosarunoja, jotka houkuttelevat lukemaan lisää. Pohdiskelevissa tarinoissa - sellaisiksi kai näitä runoja voisi välillä kutsua - pieni liikahdus näkökulmassa jossain yllätävässä säkeessä tuo runoihin uusia syvyyksiä. 

 

Vuoden muista merkittävistä lukukokemuksista haluan poimia kaksi. Kesälomalla luin vihdoinkin Mika Waltarin Sinuhen. Kirja oli uskomattoman hyvä lukuelämys, paljon parempi romaani kuin oikeasti olin etukäteen ajatellutkaan. Norjalaisen Per Pettersonin Hevosvarkaat (Otava 2009) on runollinen ja hienovireinen kahdessa aikatasossa kulkeva romaani isän ja pojan välisestä suhteesta. Petterson osaa kuvata tunnetiloja ja niiden pieniä liikahduksia samaan aikaan tarkasti ja häivyttäen, näennäisen yksinkertaisesti.