eikä kahvi koskaan läiky käsikirjoitusten päälle

Joissakin runoissa on säkeitä, jotka puhuttelevat. Ehkä vain yksi säe, joskus pelkästään jokin sanapari tai yksittäinen sana kolahtaa. Aina ei tiedä miksi juuri kyseinen kohta kiinnittää huomion eikä oikeastaan ole tarviskaan tietää. Yllä oleva säe Wislawa Szymborskan runosta 'Ylistän sisartani' (suom. Matti Puukko ja Jarkko Laine) on minusta mainio ja juuri tuo säe sai minut pitämään Szymborskan runoudesta. Tuollaiset arkiset toteamukset, jotka kertovat paljon ihmisen luonteesta ja käsiteltävästä asiasta, ovat minusta runoudessa kiinnostavia. Lisäksi minä tietenkin olen juuri sellainen, joka voisi läikyttää kahvia oman käsikirjoituksensa päälle.

'Ylistän sisartani' on runo runojen kirjoittamisesta ja runoilijana olemisesta perheessä: On monia perheitä joissa kukaan ei kirjoita runoja/ mutta jos yksi aloittaa - se harvoin jää siihen./ Joskus runot tulvivat vesiputouksena sukupolvien yli/ luoden kohtalokkaita virtapaikkoja ihmissuhteisiin. Runoa sävyttää lempeä, pienesti pilkahteleva huumori. Säkeistö josta runon lempisäkeeni on peräisin kuuluu kokonaisuudessaan:

Sisareni pöytälaatikossa ei ole vanhoja runoja
eikä käsilaukussa tuoreempaa tuotantoa.
Ja kun sisareni kutsuu minut syömään
tiedän ettei hän aio lukea minulle runojaan.
Hänen keittonsa ovat herkullisia ilman taka-ajatuksia
eikä kahvi koskaan läiky käsikirjoitusten päälle.

********************************************************************

Lisäys 17.12.

Laitan kuitenkin koko runon tähän, ehkä se innostaa paremmin Szymborskan runouden pariin.

Ylistän sisartani - Wislawa Szymborska (suom. Matti Puukko ja Jarkko Laine)

Sisareni ei kirjoita runoja,
eikä ole todennäköistä että hän enää aloittaisikaan.
Hän tulee äitiinsä, joka ei kirjoittanut runoja,
ja isäänsä, joka hänkään ei kirjoittanut runoja.
Sisareni katon alla tunnen oloni turvalliseksi:
sisareni mies kuolisi ennemmin kuin kirjoittaisi runoja.
Ja vaikka nyt jo hoen kuin nuorivoimalainen,
niin kukaan sukulaisistanikaan ei kirjoita runoja.

Sisareni pöytälaatikossa ei ole vanhoja runoja
eikä käsilaukussa tuoreempaa tuotantoa.
Ja kun sisareni kutsuu minut syömään
tiedän ettei hän aio lukea minulle runojaan.
Hänen keittonsa ovat herkullisia ilman taka-ajatuksia
eikä kahvi koskaan läiky käsikirjoitusten päälle.

On monia perheitä joissa kukaan ei kirjoita runoja
mutta jos yksi aloittaa - se harvoin jää siihen.
Joskus runot tulvivat vesiputouksena sukupolvien yli
luoden kohtalokkaita virtapaikkoja ihmissuhteisiin.

Sisareni taitaa kelvollisen puheproosan,
mutta kirjallinen tuotanto käsittää vain lomapostikortit,
niiden teksti on aina sama:
kun hän palaa kotiin,
hänellä on paljon
paljon
paljon kerrottavaa.


Lisätietoja Szymborskasta.