Ensin on uusivuosi ja postiin tupsahtanut sähköposti. Sitten on innostuneita ai niin tosiaan -huudahduksia ja monta meiliä. Sitten on googlettamista, postittelua, puhelinsoittoja ja sitten kovasti hiljaista vaikka kiirettä on ihan muuallla. Sitten on kysymys tiskin yli eiks teillä ala jo kohta olla kiire ja sitten kiiruusti kokouskutsu ja kahvit vanhassa kahvilassa, antit ja minä. Verrataan paikkoja, mietitään merkityksiä, symbolisuutta ja rahaa. Ja jälleen kirjoitellaan, postitellaan, etsitään ja roikutaan puhelimessa. Sitten maksetaan tilille ruokarahaa ja sitten alkaa hieman jännittää.

Lopulta on aurinkoinen aamu. Etsitään kaapista juhla-asu (jonkinlainen), etsitään koneelta runsaasti musiikkia, juostaan paniikissa ympäri asuntoa, etsitään ehjiä sukkahousuja, maalataan kasvot, tuskaillaan tukan kanssa, silpaistaan välipalaa ja kulautellaan vichyä ja ollaan kuin ollaankin juuri ja juuri valmiita, kun antit ajavat pihaan. Sitten kurvataan juhlapaikalle, kierretään paikka ihaillen, jutellaan baarimikkojen kanssa, hankitaan musiikkisoitin ja ostetaan koskenkorvaa. Sitten vaelletaan terassille ja ollaan valmiita tapaamaan muut.

Sitten. Ihmisiä kaukaisten vuosien takaa, keski-iän naamion takana samat nuoret toivot, nyt elämän, ilon ja surujen muokkaamina. Paljon puhetta, halauksia, kyselyjä. Naurua, muisteluja, uutisia. Elämän monenlaisia kieputuksia. Kävely halki toukokuun kauniin kaupunginosan vanhaan tuttuun kapakkaan kengät kantapäihin rakkoja hangaten. Naurua, kertausta, osoitteiden ja numeroiden vaihtoa, tulevan suunnittelua.

Tänään hiukan päänsärkyä, pizzaa ja päiväunet.