"- - Tuttuus on tie, joka ei vie mitään kohti vaan koko ajan
kaiken tutun ohi; paikat voi nimetä, sävelet nuotintaa
ja unet kirjoittaa ylös, mutta tuttua
ei voi enää tulkita kun se on niin lähellä jo.
Sitä ei vähällä edes huomaa ellei mene kauemmas,
niin kauas että sitä ei enää ole
vaan se pitää muistaa esiin,
se pitää tahtoa muistaa, että tietä voi palata
ellei se juolahda mieleen sattumalta
niin kuin joku olisi sen kutsunut takaisin, ainoan tien

silmät, korvat, sormenpäät ovat meillä luissa asti
pään luissa, sydämen luissa, polvissa ja kantapäissä
tuoksut ja maut ovat ylellisyyttä, niitä ei koskaan
tavoita samana, kun virtaan voi astua vain kerran
mutta lapsuuteen ei kertaakaan - - "

Kari Levola, Kaikki kartat ajan tasalla (Tammi 2006, s. 9)