Kävin hedelmällisiä kehityskeskusteluja pomoni kanssa ja johduin miettimään johtajuutta. Olen onnekas, minulla on ollut ja on hyviä esimiehiä ja -naisia, kuuntelevia, keskustelevia ja omaa egoaan pönkittämättömiä. Toivottavasti he eivät ole harvinaisuuksia. En kuitenkaan osaa tiivistää hyvää johtajuutta yhteen virkkeeseen, ehkä vaatimukset jopa vaihtelevat aloittain. Joihinkin mietteisiin kuitenkin päädyin.

Hyvää johtaja uskaltaa antaa alaistensa olla hyviä. Hyvä johtaja luottaa alaistensa ammattitaitoon ja osaa delegoida töitä muttei vastuutaan. Delegoiminen ei tarkoita sitä, että pomo teettää työnsä muilla ja korjaa itse kiitoksen, se nimittäin on toisen työn pihistämistä. Hyvä johtaja pyrkii luomaan omalta osaltaan ilmapiirin, jossa työntekijöiden on hyvä olla. Pomo ei kyttää eikä kiusaa, koska sellaiset tavat tarttuvat alaisiinkin. Hän ei salli työpaikkakiusaamista millään tasolla. Tarvittaessa hän ratkaisee ongelmatilanteet vaikka ulkopuolista ammattiapua käyttäen. Hyvä johtaja pyrkii osaltaan varmistamaan, että arkirutiinit pyörivät linjakkaasti. Hän kunnioittaa alaisiaan ja pyrkii edistämään näiden ammattitaidon kehittymistä kannustamalla kursseihin ja jatkokoulutukseen. Hyvä pomo on yhteiskykyinen ja puolustaa alaisiaan. Hän on tasapuolinen eikä suosi tiettyjä henkilöitä. Hän myös oppii tunnistamaan alaistensa heikot ja vahvat alueet. Hyvä pomo erottaa työn ja vapaa-ajan, lomailee lomallaan, ei mieti työasioita ja palaa töihin ainakin työasioista rentoutuneena.

En tiedä onko tuollaisia henkilöitä oikeasti olemassa eikä pomo tietenkään yksin kykene kaikkeen tuohon, vaan hän tarvitsee työntekijöidensä apua. Millainen sitten on hyvä työntekijä, onkin jo toinen juttu.