torstai, 26. tammikuu 2006
Äkäisen akan kauppamatka
Kaupassa palkitsen itseni naistenlehdellä ja iltapäivälehdellä. Kassalla taakseni kerääntyy pitkä rivi parin tavaran ostajia. Minun ostokseni täyttävät kaukalon kokonaan. Kassatyttö käy punnitsemassa salaattini, jono alkaa liikehtiä hermostuneena. Hikisenä ja naama punaisena lapan tavaroita kasseihin. Kassatyttö ei hymyile eikä vastaa kiitoksiin. Minäkään en hymyilisi itselleni tänään. Ulkona kassini eivät mahdu kärryihin ja yksi kasseista leväyttää sisältönsä kadulle. Matkaan vihdoin päästyäni jupisen lentosuukkoja iltapäivälehden kannessa lähetteleville missiehdokkaille "Odottakaa vaan, kyllä tekin vielä." Vielä mitä? Raahaatte painavia kauppakasseja? Korjaatte vaunuja kengännauhalla sopivan mutterin puutteessa? Kärryjä lykkien ja kasseja roikottaen raahustan äitini luo viemään hänen ostoksiaan. Äiti tarjoaa lounasta ja juttelee mukavia. Mieli alkaa rauhoittua ja hymykin uskaltautuu esiin piilostaan.
Kotimatkalle saan tavarani ahdettua kärryyn paremmin. Mukavassa talvisäässä tallustaessani mietin, että joskus harvoin autottomuudessa voi olla jokunen hyväkin puoli. Ehkä yksi tai kaksi. Pulkkakin on pihassa tallella.
Kommentit