Minun isoäitini, onnekas nainen.
Hän synnytti vain tyttäriä.
Talvisotaan hänellä oli luovuttaa keski-ikäinen aviomies
ja jatkosotaan kahdeksantoistavuotias esikoinen.
Mies soti linjojen takana kynä kädessä,
nuori lotta päätyi lopulta Äänislinnaan.
Minun isoäitini katseli nuorempien lastensa kanssa
kylän yli lentäviä pommikoneita,
kuuli kaukaisen jylyn ja näki tulenhohteen taivaanrannassa.
Minun isoäitini istui pimennettyjen ikkunoiden takana
pienessä kylässä järven rannalla
kaukana rintamalinjoista,
toisella puolella maata.
Hän rukoili paljon
miehensä ja esikoisensa puolesta,
isänmaansa puolesta.
Minun isoäitini selviytyi sodan arjesta,
lastenhoidosta, puutteesta, paljosta työstä.
En tiedä mitä arpia sota häneen jätti.
Minun isoäitini ei puhunut sodasta.
Minun isoäitini,
kuitenkin onnekas nainen.
Mies palasi sodasta kynä taskussa,
esikoinen sormus sormessa.

           *******************************************************

Kun lukee naisten kokemuksista talvi- ja jatkosodassa, alkaa väistämättä miettiä oman sukunsa naisia.