Silumiinin kommenttilootassa pohdimme kerran lyhyesti kirjoitussarjaa pettymyksen värittämistä uudelleenluennoista. Asia jäi pyörimään mieleeni, mutta toteuttamisen esteeksi tuli eräs merkittävä seikka. Mistä voin etukäteen olla varma siitä, että petyn lukiessani uudelleen jonkin joskus vaikutuksen tehneen teoksen? Jos olen varma pettymyksestä, miksi tuhlaisin aikaani kirjan lukemiseen? Lisäksi joihinkin järisyttävän lukukokemuksen antaneiden kirjojen uudelleenlukemiseen olen suhtautunut vältellen, olen halunnut säilyttää vahvan lukukokemusmuiston. Päätin kuitenkin tarttua ideaan osittain. Jätän ennakoivan "pettymyksen värittämän" pois ja tyydyn otsikkoon Uudelleen luettua. Eli luen jonkin joskus vaikutuksen tehneen teoksen ja kirjoitan siitä jotakin. Kirjoittamispäätös on siis olemassa ennen lukemista. Lisäksi kirjan täytyy olla sellainen, että tunnen kiinnostusta sen lukemiseen uudestaan.

Ensimmäisenä puntariin joutuu Toivo Pekkasen Musta hurmio (1939). Tutustuin teokseen ensin samannimisenä TV-elokuvana (1984, ohjaus Tapio Suominen). Pääosissa olivat Markku Toikka ja Paavo Pentikäinen. Elokuva oli kiinnostava ja sen innoittamana luin myös kirjan, joka teki vaikutuksen. Ennen uudelleenluentaa mietin mitä teoksesta muistan: intensiivinen kolmiodraama, tapahtumapaikkana saari, saarelle saapunut vieras nuori mies joutuu vanhemman miehen vihan kohteeksi, syynä nainen, koko ajan on kesäyö, ihmiset vaeltavat saaren luonnossa, nuori mies ja nainen edellä, kateellinen mies perässä, jollain tavalla myyttinen kerrontatapa.

Alle kaksisataasivuisen teoksen luen nyt yhdeltä istumalta, keskittyen ja nauttien. Saareen muualta saapunut salaperäinen Joel, joka ei olekaan nuori mies vaan nelissäkymmenissä oleva, ei ole niin itsestään selvä keskushenkilö kuin muistin. Tarinan aikavälikin on noin puolentoista vuoden mittainen - intensiivisin osuus tosin sijoittuu yhteen kesään - ja menneisiin tapahtumiin viitataan vielä monia vuosia myöhemmin. Varsinaisin keskushenkilö on nimetön kauppias, jonka myötä kirja alkaa ja päättyy. Kolmas keskeinen henkilö on kädetön Renkonen, nuorisoseura-aatteen saarelle tuonut itseoppinut kulttuurihenkilö.

Köyhyydestä saaren rikkaimmaksi mieheksi kohonnut kauppias tutustuu yöllisellä kävelyllään meren rannalla saarelaisten hylkimään Joeliin, joka ruoka- ja tupakkapalkkaa vastaan on työskennellyt saarelaisten hyväksi. Joelin asenne työhön ja omistamiseen on vastakkainen kauppiaan omille käsityksille ja se saa tämän kiinnostumaan Joelista:

Eläminen ei nähtävästi merkinnyt Joelille samaa kuin hänelle itselleen ja niille toisille ihmisille, jotka hän on tähän saakka tuntenut. Ei myöskään omistaminen. Tällaisena yönä hän tuntui omistavan koko saaren varmemmin kuin kukaan niistä, jotka vääntelehtivät huolien vaivaamassa unessa lämpimissä vuoteissaan. Hänen kädenliikkeessään oli ollut ennen kaikkea juuri omistajan arvokkuutta.  (S. 43-44.)


Musta hurmio kertoo kielletystä rakkaudesta, intohimosta, ahneudesta, kateudesta, elämän ja teatterin – toden ja jäljittelyn – vastakkaisuudesta, aatteiden elähdyttävästä voimasta, tarujen ja legendojen synnystä. Paljon asiaa pienessä kirjassa. Keskiössä on kahden ihmisen kielletty rakkaus, jota ei suhteen kuluessa kertaakaan tarkastella kokijoiden näkökulmasta vaan kaukaa tarkkaillen ja vakoillen. Suhteen loputtua traagisesti muuttuvat sen osapuolet Joel ja vain miehensä sukunimellä mainittu nainen osaksi tarua: "Renkosen vaimosta oli tullut taru ja Joelista oli tullut taru. Taruiksi olivat muuttuneet myös nuorisoseuran ihmeellinen menestys ja erään kesän yltäkylläinen hedelmällisyys, Javanaisen pirtissä laulaneet ihmiset ja oudosti villiintyneet koirat." (S. 177.)

Nainen, Renkosen vaimo, ei saa tapahtumiin omaa näkökulmaa, hän on mukana muutamana naurahduksena, kaukaa kantautuvina kuiskeina, yhtenä suorana repliikkinä sekä ennen kaikkea huumaavana olentona, joka kauppiaan ohi kuljettuaan tuntuu jättäneen ilmaan "aavistuksen verran olemuksensa tuoksua" (s. 30).  Kaukaa tarkasteltu nainen kuitenkin säätelee voimakkaasti romaanin keskeisten miesten tunnetiloja ja elämää, vaikka muille saarelaisille hän jää vieraaksi. Nainen herättää rakkauden, halun ja mustasukkaisuuden. Hän on Joelin ohella se, joka luo yhden huumaavan kesän ylle hohteen, joka muuttaa kaiken muunkin tapahtuneen tarunomaiseksi.

Kannattiko Musta hurmio lukea uudestaan? Kannatti.