En ole enää vuosiin jaksanut katsoa euroviisuja alusta loppuun. Kun finaalissa tulee yleensä jo hyvin aikaisessa vaiheessa se neljäs kappale, jossa vähäpukeiset tanssijat pyrkivät peittämään solistin epävireisen tulkinnan monesti aiemminkin kuullusta kappaleesta, olen siirtynyt kirjojen pariin ja palannut katsojaksi vasta pistelaskun aikaan. Edes viime vuonna en jaksanut katsoa kaikkia esityksiä, vaikka etukäteen olinkin kotiäänestyksessä veikannut Lordia voittajaksi. Suomen esityksen ja käsittämättömän pistelaskun toki katsoin.

Perhe on tänä keväänä osoittanut kasvavaa kiinnostusta viisuihin, joten olemme valmistautuneet katselemalla valittuja paloja Ateenan kisoista DVD:ltä, tutustumalla tämänvuotisiin viisuihin ja seuraamalla euroviisuohjelmia. Suosikkimme on tiistaisin ja sunnuntaisin FST:llä lähetettävä Viisujen alla, jossa Thomas Lundin pohjoismaisten kollegoidensa kanssa repostelee viisuehdokkaita. Mukana arvioimassa on myös Islannin tämänvuotinen edustaja Eiríkur Hauksson.

Eilinen TV 2:n Täydellinen euroviisu oli hilpeä dokumentti nimensä mukaisen laulun säveltämisestä ja sanoittamisesta viisuasiantuntijoiden kriteerien perusteella. Lenni-Kalle Taipaleen ja kumppanien tekemä ja Jari Sillanpään esittämä laulu jää soimaan päässä, mutta ei sillä kyllä tänä vuonna viisuja voitettaisi. Kieli poskessa tehdyn Party 4 Loven voi katsoa täältä. Ennen viisuihin liittyi viattoman hilpeää camp-henkeä ja viisuilijoita katsoessaan saattoi tuntea myötänoloutta, mutta nykyisin camp ei onnistu. Kaikki on laskelmoitua alusvaatteissa esiintyvistä tanssijattarista, hameiden pudotuksista ja vaihdoista lähtien. Tässä täydelliseksi tarkoitetussa euroviisussa vanha camphenki on tavoitettu kiitos Sillanpään tulkinnan ja esiintymisen.

Tämän vuoden kisoissa on muutama hyvä ja jokunen kiinnostava kappale. Lordin voiton myötä kisoihin on valittu tänä vuonna tyypillisen europopin sijasta enemmän rockkappaleita laidasta laitaan. Rockin ja tanssipopin joukossa on muutama balladi, yksi blues, swingjatsi, pari toistensa kaltaista latinosambaa, uudenaikaisessa muotissa olevia peruseuroviisuja, jokunen huumoriesitys sekä etnissävyisiä lauluja. Esiintyjistä löytyy poikabändejä, tyttötrioja, liehulettisiä raspikurkkurokkareita, lannetta vatkaavia miehiä, eteerisiä naisia, idolsvoittajia, mustatukkaisia rocknaisia, irlantilainen yhtye, oopperalaulajatar, Il Divo –tuplaklooni, jazzmuusikko, hurja rumpali, lentoemäntiä, pari drag queenia ja aika monta taustatanssijaa. Jonkinlaista monipuolisuutta siis luvassa.

En osaa arvioida Suomen menestystä tässä seurassa, Hanna Pakarisen Leave Me Alone ei ehkä eroa riittävästi muista. Mukana on näet enemmänkin naisrokkareita. Jos finaaliin pääsevät Unkarin upean rock- ja bluesäänen omaava Idols-voittaja Magdi Ruzsa, Moldovan Natalia Barbu ja Viron Gerli Padar he kilpaillevat samoista äänistä kuin Hanna.

Vaikka toivomme tiukasti Suomen voittoa, niin yksityisessä viisuraadissamme eniten kannatusta on Islannilla ja Georgialla, hajaääniä saavat myös Unkari, Bulgaria, Ranska, Sveitsi ja Romania. Näistä ainoastaan Ranska ja Romania ovat varmasti finaalissa, muiden kohdalla pitää vielä jännittää. Oma voittajasuosikkini Suomen lisäksi on Islannin Eiríkur Haukssonin rockballadi Valentine Lost. Eiríkurilla on upea ääni ja kappaleessa on sitä jotakin. Pidän myös Romanian äijäenergiaa pursuavasta letkeästä renkutuksesta. Siinä on vanhanaikaista euroviisuiloa, laskelmoitua ehkä, mutta toimivaa.

Suosikit on nyt valittu. Joten jospa tänä vuonna pitkästä aikaa viisut jaksaisi katsoa ja kuunnella kokonaan.

Viisuja voi kuunnella Ylen Euroviisu-sivujen kautta tai You Tubessa.