Näen sinut hopean sävyin.
Hohdat haalistunutta valoa tässä hetkessä
vaikka varjo on jo läsnä

Varjo on aina
Sitä ei pääse pakoon

Mitä muistojen talostasi löytyy?
Hymyilevätkö lastenlapset piirongin päällä,
häiritseekö hääkuvan vakavuus sinua?
Onko sinulla suklaarasian ruusujen alla kellastuneita kirjeitä ja alinna salattu muisto ensirakkaudesta?
Oletko säilyttänyt sen kiihkeän kirjeen vai polttanut tuulisena iltana, kun nurkkien humina oli kevyempää kuin kaipuu jota hellit?
Monenako yönä valvoit ja odotit?
Vauvan syntymää hiljaisina öinä, kun ennenaikaiset supistukset pitivät sinua hereillä,
miestä työmatkoiltaan,
nuoria riennoistaan?
Unta ja huolettomuutta?
Sytytitkö lampun eteiseen muille valoksi?
Valuiko valo viistosti huoneeseen, kun ensimmäisen kerran huomasit käsiesi ihon vanhentuneen?
Lepattavatko nauru ja suru, kaipuu ja myöntyminen yhä huoneiden hämärässä ennen kattolampun sytyttämistä?

Sinä hohdat, mutta et katso kohti.
Talosi on hämärässä, valo syönyt kirjasi valkoiseksi.
Unenkaltaisena hohdat patinoitunutta hopeaa valon ja varjon välissä.

Salaisuutesi säilyy.

                  ****************************************************

Runotorstain haasteena on tämä kuva:


Source/Kuvalähde: Wikimedia Commons