Miksi urheiluun yhdistetään nykyisin oopperamusiikkia? Esimerkkinä vaikka jääkiekko. Television koosteissa ja mainoksissa soivat mahtipontiset aariat, jotka kohottavat voitot ja tappiot uudelle tasolle ja katsoja-kuuntelijaa alkaa itkettää. Uusimpana esimerkkinä on tämän vuoden jääkiekkomainoksessa soiva tenori Rolando Villazónin esittämä aaria Una Furtiva Lagrima Gaetano Donizettin oopperasta Lemmenjuoma (Elisir d'amore). Ei sillä, kyllähän jääkiekkoa voi jonkinlaisena oopperana katsoa, vaikka altot ja sopraanot puuttuvatkin. On kuorokohtauksia, aarioita yksin ja duettona, taisteluja, vihaa, rakkautta, kilpailua, tappioita ja voittoja. Suuria tunteita ja pakollisia väliepisodeja, konnia ja sankareita. Varsinaisena oopperakuorona toimii ulvova ja kannustuksia karjuva katsomoyleisö. Epäilen kuitenkin, etteivät kiekkoilijat pelaa oopperamusiikin innoittamina. Ehkä heviaariat antavat peliin enemmän potkua.

Ei minulla ole mitään oopperan ja urheilun yhdistämistä vastaan, kyllä hyvän musiikin ja taiten valittujen urheilukohtauksien yhdistelmästä nauttii. Aarian siivittämä hyvä urheilukoostehan on jo itsessään pienoisooppera.

Minkähän aarian YLE valitsee jalkapallon MM-kisamainoksiin ja -koosteisiin?