Uutinen sai hiljaiseksi, hieman surulliseksi.

Ensimmäisen Haavikkoni sain ylioppilaslahjaksi äidinkielenopettajaltani. En koskaan kysynyt miksi juuri se kirja. Lahja ennakoi kaikkia niitä tunteja, joita myöhemmin vietin kirjailijan seurassa, lukien, yrittäen analysoida, yrittäen ymmärtää.

Haavikosta ei tullut lempikirjailijaani, mutta hän on kirjoittanut pari minulle hyvin tärkeää teosta.

Illalla katson tähtien puhkomaa sinisamettitaivasta ja lähetän Kirjailijalle kiitoksen minulle merkittävistä sanoista.