Rakas päiväkirja, tämä päivä on vähän sellainen, sellainen viisto. Kaikki on periaatteessa ookoo, mutta jokin hiertää, ikään kuin asiat olisivat aivan hitusen poissa jengoiltaan. Se tekee olon ensin ärsyyntyneeksi, sitten kettuuntuneeksi, lopulta surulliseksi. Koko ajan kaikki hiertää. Lumettomat tiet ovat muuttuneet jäisiksi, sukkahousuissa on reikä, töissä kiire, avaamaton kahvipakkaus piilossa. Avaan suuni ja sanon vääriä asioita. Avaan suuni ja sanon oikeita asioita, jotka ymmärretään väärin. Nalkutan ja natkutan. Puhelin soi koko ajan, kerta kerralta muutun lyhytsanaisemmaksi. Hoidan asioita, käyn kaupassa, raahaan pyörän korissa tavaraa pursuavia kasseja, väistelen jäisiä ansoja, pyörän valo ei toimi. Kaikki on painavaa, polveen sattuu.