Rakas päiväkirja,

Tämä on niitä päiviä.

Minun piti miettiä kirjahaastetta itselleni, pohdiskella sitä mukavasti linnunlaulua pysäkillä kuunnellen ja ajatuksia bussissa sulatellen.

Lisäksi minun piti ehtiä ajoissa töihin.

Mutta ei. Koska tämä on niitä päiviä, ja koska pesukoneeni on toista mieltä ja yksinäinen.

Bussit, joilla ehtisin töihin, suhahtelevat aikataulunsa mukaan - tai etuajassa - pysäkin ohi. Minä istun kotona ja kuuntelen kuinka pesukone pesee ja linkoaa kolmea pyyhettä ja yhtä lakanaa jo neljättä tuntia täysin tyytyväisenä itseensä ja tehoonsa välittämättä vähäänkään sen niskaan syydetyistä manailuista ja tasajalkahyppelyistä. Miten siinä kirjajuttuja mietit? Miten luet?

Kollega sentään nauroi makeasti puhelimeen.

Rakas päiväkirja, minua ei naurata. No ehkä illalla tai huomenna.