Suru tulee hitaasti, koskettaa kättä vasta kirkon eteisessä, täyttää sylin ja hipaisee selkää. Suru tulee, jaettu, ja vie läpi virsien ja katkonaisten sanojen, tuoksusta raskaiden kukkien ja havuseppeleen sinivalkoisten nauhojen, läpi tomun ja luopumisen kohti jälleennäkemisen lupausta. Kirkon kaarevan sinen alla kohtaa valkoinen arkku jouluseimen syntymän ja alttaritaulun ristinkuoleman, kaipuun ja kiitoksen sanat. Uskon toivon ja rakkauden.