Pakkasen kangistaman mutapolun jääpikarit alkavat sulaa. En voi kääntyä, seison puujaloilla. Huojun.

Yllä olevan tekstin mietin aamulla pyöräillessäsi töihin. Katselin kuuran peittämiä nurmia, auringonsäteiden leikkiä valkoisiksi huurtuneissa viimevuotisissa heinissä. Talven ja kevään aamuinen kohtaaminen. Huojuva teksti syntyi muusta kuin luonnon kauneudesta, vaikka aineksia siihen antoikin. Olin aika tyytyväinen lauseisiini, vaikka ne kaipaavatkin hiomista.

Menin töihin, valmistelin päivän ensimmäistä tapaamista, tartuin papereihin, liikahdin, kaaduin ja teloin käteni. Huomenna kuulen toisen lääkärin mielipiteen siitä, miten kättä aletaan hoitaa. Sairaslomaa on monta viikkoa.

Ei kannata kirjoittaa huojunnasta.