Olen pohdiskellut viime aikoina laiskasti bloggaamista ja omaa suhdettani siihen. Tassu pohti samaa asiaa ja sai minut miettimään asiaa hieman tarkemmin. Miksi kirjoitan blogia? Minulle ei ole kirjallisia ambitioita, en kirjoita runoutta enkä proosaa tietokirjoista puhumattakaan. En ole edes harrastajakirjoittaja. Olen kuitenkin jatkuvasti tekemisissä kirjallisuuden kanssa niin työn kuin harrastuksen puolesta. Kirjoitan asioita päässäni, se on yksi tapa käsitellä niitä. Blogin pitäminen tarjoaa mahdollisuuden kirjoittaa päässä pyörivät pienet asiat muistiin, muuntaa tajunnanvirta loogisesti muotoilluiksi lauseiksi. Tämän voisin toki tehdä yksityisesti paljastamatta tekstejäni kenellekään. Näin en kuitenkaan ole tehnyt.

 

Ja tässä lähestynkin bloggaamiseni ydintä. Kirjoitan periaatteessa itselleni, haluan nähdä kykenenkö muokkaamaan ajatukseni tekstiksi. Mutta olen kuitenkin valinnut julkisen alustan. Olen joissain yhteyksissä sanonut leikkiväni amatöörikolumnistia. Paino sanoilla leikkiä ja amatööri. Kolumnisti puolestaan viittaa siihen, että olen halunnut ajatuksilleni lukijan tai pari. Vaikka en kirjoitakaan omalla nimelläni, olen pitäytynyt sangen yleisluotoisissa asioissa. Lempielokuvien, suosikkikappaleiden, kylpyhuoneen purkkimäärän ja yhden nuoruusmuiston paljastaminen eivät vielä muuta blogini yleisluonnetta kovin yksityiseksi. Olen miettinyt muuttaisiko omalla nimellä kirjoittaminen kirjoittamistani toisenlaiseksi. Ehkä ei, eikä ainakaan henkilökohtaisemmaksi. Juttuni käsittelevät pääasiassa hyvin pieniä ja arkisia asioita, omalla nimelläni kirjoittaisin ehkä enemmän kirjallisuudesta. Tommin kommenttilootaan kirjoitin joku aika sitten omista teksteistäni seuraavaa: "Luulen kuitenkin että minulla listojen laatimiset ja vanhojen musiikkisuosikkien miettiminen on tapa jäsentää omaa historiaa, miettiä mistä muistot ovat syntyneet ja miten eri kulttuurituotteet omalla tavallaan ovat mahdollisesti vaikuttaneet oman persoonan muokkautumiseen. Se on eräänlainen peiliinkatsomis -kokemus, "tunne itsesi" tjs. En usko että lukemalla toisten vastaavia juttuja opin tuntemaan heitä siinä mielessä kuin tuntee omia vanhoja ystäviään, joita tapailee nokikkain. Mutta jokin yhteisöllisyyden kokemus syntyy siitä, kun lukee toisen musiikkimuistoista, joista osan ehkä jakaa, ja tajuaa että ihmiset ovat aika samankaltaisia joissakin asioissa. Se ei ole minusta ollenkaan huono tunne."

 

Blogimaailma on virtuaalis-sosiaalinen tila, virtuaalinen olohuone tai ruokasalin pöytä, jonka ympärillä keskustelut rönsyilevät ihmisten välillä milloin minnekin suuntaan. Jokainen lukee postauksia omalla tavallaan, on kiinnostavaa huomata miten erilaisiin asioihin kommentoijat saattavat tarttua. Vuorovaikutus blogeissa yllätti minut positiivisesti. Ennen oman blogin pitämistä en ollut tajunnut asiaa. Kirjoitin muinoin minulle tärkeistä naisäänistä ja yhtäkkiä moni muukin intoutui kirjoittamaan samasta aiheesta. Niitä postauksia oli todella hauskaa lukea, monta uutta levyä varasin kirjastosta kirjoitusten ja kommenttien perusteella. Kirjoja olen myös lainaillut saamieni vinkkien perusteella, nytkin lukemista odottavat Tommin suosittelema Miksi Sinatra on tärkeä ja Marian kehuma Bariccon Silkki. Levylautasella pyörii parastaikaa Tommin vinkkaamana Ari Taskisen ja Teemu Hirvilammen runolevy Asfalttia ja ruohoa. Miähen suosittelemat The Pillow Book ja Joutilaan mietteitä ovat myös etsintälistalla. Nämä esimerkkeinä hyvästä vuorovaikutuksesta. Lisäksi postauksiini tulleet kommentit ovat upeaa ekstraa, niistä näkee onko kyennyt sanomaan jotain sellaisella tavalla, että joku muu on pieneksi hetkeksi kiinnostunut asiasta.

 

Olen ollut iloisen yllättynyt siitä kuinka paljon erinomaisia kirjoittajia blogimaailmassa onkaan. Naistenlehtien selailu on jäänyt erittäin vähälle, koska blogeissa on paljon kiinnostavampaa luettavaa. Seuraan aika monia blogeja, toisia kommentoiden, toisia vain lukien silloin tällöin. Seuraamani blogit ovat aika erilaisia enkä tiedä onko niillä muuta yhteistä tekijää kuin se, että ne ovat hyvin kirjoitettuja. Kaikissa on jokin kiinnostava näkökulma. Marian studiossa käyn kurkkimassa kuvia ja pieniä välähdyksiä erilaisista asioista sekä lukemassa runo- ja proosapätkiä, Tuulisuoja purkaa naisen elämän moninaisuutta eron jälkeen runojen ja sydänverellä kirjoitettujen kuvausten keinoin, Peipi puolestaan kirjoittaa poskettoman hauskasti nuorenparin elämästä, Kirsti avaa uskomattomia keskusteluja, Tommi pohtii musiikkia ja monia muita asioita, Tassu on muuttamassa ulkomaille pyörätuolinsa kanssa, SusuPetal tarjoaa mahdollisuuden rykiä aamukahvin Hesarin etusivulle, Kirja-addikti on alkanut rakentaa mielenmaisemia, Silja Orvokki painii opiskelujen ja työn paineissa, Viides rooli kirjoittaa monipuolisesti kulttuurista, Maurelita lähettää Pohjolaan välähdyksiä pariisilaisesta elämästä, tienpäällä kuvaa maailmaa rekan ratin takaa, romukasa harrastaa väsynyttä toimistohuumoria ja seuraa laillani olympialaisten curling-otteluita, Pastanjauhajat tarjoavat maukkaita reseptejä. Muun muassa nämä blogistit jakavat tällä hetkellä kanssani osin toisistaan tietämättä virtuaalisen olohuoneen, jossa keskustelut risteilevät aiheesta toiseen erittäin kiinnostavasti. Se on blogien parasta antia.