Marialta saamani sanahaaste ei ollutkaan helppo.

1. Viisi suomenkielistä lempisanaani (ei kuitenkaan erisnimiä tai paikannimiä tms.).

Varsinaista lempisanaa en tiedä. Onko joku usein käytetty sellainen? Ei. Sanan sisältö, sen merkitys, tekee siitä tärkeän. Esimerkiksi koti, rakas, äiti.

2. Suomen kielen sana, joka on mielestäni äänteellisesti kaunein.

Äänteellisesti kauniita sanoja on paljon, usein takavokaaliset sanat, joissa on lempeän pehmeiltä kuulostavia konsonantteja, ovat sellaisia. Sanan varsinainen kauneus tulee kuitenkin esiin kontekstissaan. Sanan käyttö tekee siitä kauniin. Äänteellisesti kauniita sanoja olisi ehkä helpompi poimia vieraista kielistä, jolloin sanan merkityksen ymmärtäminen ei vaikuta sen kauneuden kokemiseen.

3. Viisi sanaa, joita tulen käyttäneeksi eniten työssä, arjessa tms.

Kiitos, hei, no niin, okei, tota. Aika ilmeisiä, jos puhutaan yleisimmistä sanoista. Blogikirjoituksissa käy usein niin, että jokin sana – yleensä verbi, adjektiivi tai partikkeli – alkaa toistua tekstissä eikä sitä itse aluksi edes huomaa.

4. Sanonta, sananlasku tai aforismi, joka merkitsee minulle eniten.

Kyllä se siitä.

5. Viisi suomenkielistä sanaa, joita eniten inhoan.

Ainoa puhtaasti äänteellisesti inhoamani sana on pylly. Suurin inhokkini on kuitenkin broilerin lyhenne broisku.

6. Puhkikulunut fraasi, jonka tilalle pitäisi keksiä jotain uutta.

Monet puhkikuluneet arkifraasit sisältävät jonkinlaisen totuuden siemenen, joten pikemminkin kuin päästä niistä eroon tulisi pohtia niiden sisältöä kunnolla. Sen sijaan monet poliittiset fraasit voisi huoletta kääntää arkikielelle.

7. Sana, jonka haluaisin kuulla useammin.

Kyllä.

8. Uusin nykykielen sana, jonka olen oppinut.

Heippalappu.