Muovimeren mainingit tanssivat tuonne ja tänne, vaimenevat ruohorantaan, alkavat uuden leikin reunan raosta, tuulen puhalluksesta. Kahden metsän välissä, pyörätien vieressä muovimeri tanssittaa vaaleaa huntuaan auringon alla, ojentaa silkkiään kohti kuusen käppyräistä kämmentä. Muovimeri tanssii niin kuin ilo voi tanssia, tänne ja tuonne, ylös kohti metsän aukkoa, tuulelle antautuen ja sanoja paeten.