Mitä lyriikat merkitsevät musiikille? Voiko eläytyä esimerkiksi liikutuksen asteelle ymmärtämättä sanaakaan kuulemastaan laulusta? Ja jos eläytyy, mistä tunne syntyy? Onko liikuttuminen typerää, jos sitten selviääkin, että laulaja on laulanut kotipihansa kanoista tai aamutohveleistaan?

Tätä mietin jälleen kuunnellessani pitkästä aikaa malilaista laulaja-kitaristia Boubacar Traoréa, joka tunnetaan myös lempinimellä Kar Kar. Traorén musiikki on jonkinlaista afrikkalaista bluesia. Kuuntelemani levy onkin nimeltään The Best of Boubacar Traoré – The Bluesman from Mali. Traorén surumielinen ääni ja eleettömät tulkinnat liikuttavat. Ranskankielisistä sanoista ymmärrän jotain sieltä täältä, mutta afrikkalaisella kielellä, jonka nimeä en tiedä, lauletut sanat ovat minulle vain musiikillinen elementti. Ehkä minun ei tarvitsekaan ymmärtää hänen laulamiaan sanoja, ehkä voin vain hyväksyä kokonaisuuden herättämän tunteen: surumielisyyden, tarinan tunnun, bluesin.

Harvoin minä liikutun musiikkivideoista, mutta tämän ääressä niin kävi.

Boubacar Traorén haastattelun voi lukea täältä ja tuubissa soi myös hieno Je chanterai pour toi. Tarina voi aueta tästäkin videosta, joka lienee pätkä Jacques Sarasinin ohjaamasta elämäkertaelokuvasta Je chanterai pour toi (2001).