Siistit ja kiiltävät keittiöt, tyhjät tasot, omassa kaapissaan hiljaa kalahtavat kattilat, ikkunalla kasvavat yrtit, päivänlehdistä ja kahvimukeista tyhjät keittiönpöydät, riittävät kaappitilat, puhtaat ja lehtipinoista vapaat lattiat, ikkunoissa hennosti heilahtavat verhot, käytössä kuluneet keittokirjat, tahmattomat tuolit. Muistan haaveeni unelmakeittiöstä, kun konttaan keräämässä pöydän alle pudonneita leivänpaloja, karkkipapereita ja mainospostia, vien astioita koneeseen, kerään lehtiä pöydältä, yritän työntää vastapestyä kulhoa pakastepurkkeja pursuavaan alakaappiin, kaivan imuroinnin välttäneen lasinpalan kantapäästäni. Minun keittiöni ei kiillä, tasoilla leivänpaahdin, mikro ja kahvikone seurustelevat leipäpussien, purkkapurkkien ja tomaattien kanssa. Keittiön verho on tungettu nurkkaan, yrtit palelevat jääkaapissa. Keittiössäni on enemmän runokirjoja kuin keittokirjoja. Siivoan kompostipussin viereen lennähtäneitä kananmunan kuoria ja tomaatinkantoja. Mutujen joukossa on pienen pieni sanamagneetti, jossa lukee nauti. Hiljainen epätoivo hiipii mieleen.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />