Rakas päiväkirja,

Työvuorojen vekslaaminen ja päivystysapuna oleminen saa aikaan joskus tämänkin, käsiini on tipahtanut ylimääräinen vapaapäivä – minkä tietysti joudun tekemään sisään myöhemmin, mutta sitä ei vielä kannata sureksia. Pitkän viikonlopun vieton olen aloittanut käymällä kampaajalla, kaupassa, mietiskelemällä niitä ja näitä, skippaamalla siivouksen, katsomalla Spencer Tracy ja Katharine Hepburn –elokuvan Ilman rakkautta (Without Love, 1945), pähkäilemällä lapsen virkkaustyön virhettä, pyyhkimällä sisään lentäneen linnun kakkaa stereoista – ihme kyllä Mies ei puhelimessa asiasta kuultuaan saanutkaan hepulia, ihme tyyppi - sekä lukemalla vain muutaman sivun erinomaista Madelaine Thienin romaania Varmuus (WSOY, 2007).

Adjektiivista erinomainen tulikin mieleen eilen Kirjamessuilla kuulemani Jyrki Nummi -lainaus, jonka mukaan verkossa kehuttujen kirjojen määrä ei ole suhteessa vuodessa julkaistuihin "oikeasti hyviin" teoksiin. En ole lukenut Nummen haastattelua, johon Markku Soikkeli viittasi, joten en voi tarkastella lainausta oikeassa kontekstissa. Näin yhteydestään irroitettuna heittona sitä omiin kirja-arvioihini verratessani mieleen tulee muutamakin melkoisen kliseinen ajatus.

Ensinnäkin kuka päättää mitkä kirjat ovat niitä oikeasti hyviä ja laadukkaita? Voi tietysti olla jokin mahdollisuus määritellä melko objektiivisesti hyvän romaanin (valitaan esimerkiksi juuri romaani) tunnusmerkistöä, itsekin kuvittelen niin voivani tehdä, mutta lopultakin pitäminen ja arvostaminen on subjektiivista. Lukija voi pitää kielellisesti tai tarinallisesti keskinkertaista teosta hyvänä, jos se koskettaa hänessä jotain. Eikö tämä ole aika ilmeistä?

Kun mietin lukemiani kirjoja ja kirjoista kirjoittamiani blogijuttuja, niin kai minä nyt mieluummin käsittelen kirjaa josta pidän kuin sellaista josta en itse niin välitä. Minähän haluan antaa lukuvinkin! Jokainen vinkkiin tarttunut lukija päättää sitten itse onko kirja hänestä hyvä, onko se hänelle sopiva. Enemmän kriittisyyttä voisin tietysti mukaan tiputella, mutta kirjojen lyttääminen ei minua kiinnosta eikä innosta.

Ennen kuin jatkan Varmuuden lukemista, pitää hoitaa iltarumba ja aamulla voikin sitten pohtia pitäisikö mennä Kirjamessuille uudestaan vai proosallisesti ostamaan uudet talvikengät vuotavien tilalle.