Silloin kun Bon Jovi oli ensimmäisen kerranhuipulla, koko bändi hurahti minulta aivan ohi. Kuuntelin tyystin muuta musiikkia ja tunsin välillä olevani tosi kaukana "nuorisomusiikista" ja stadionrockista nyt ainakin, ehkä minulla oli myös tietoinen halu olla niin *aikuinen*, etten sieviin poikabändeihin koskisi (vaikka liki salaa kuuntelin Dingoakin, kävin jopa keikalla kun kaveri ei päässyt tenttinsä vuoksi...). Ja jo tuo poikabändi-määritelmä kertoo miten tietämätön olin koko Bon Jovista...

Niinpä Bon Jovi päätyi rajattuun kuunteluuni vasta levyn This Left Feels Right (2003) myötä, kun ajattelin että akustisena voisin bändiin tutustuakin. Levyltä korvaani tarttui hieno kappale It's My Life, ja vasta myöhemmin minulle selvisi, että sen alkuperäinen rockversio oli ollut suuri hitti. Koko kappale oli mennyt minulta tyystin ohi korvien niin kuin koko bändikin. Näin jälkikäteen voin mietiskellä miksi ihmeessä, kyllähän näitä nyt kuuntelisi

Tässä kuitenkin molemmat tulkinnat, ensin akustinen, sitten rokkaavampi. Valitkaa korvillenne sopivin!







Muita iloja korville täällä.