Vähänpä tiesin astellessani ensimmäisen kerran lähikirjaston ovesta sisään puristaen naapurintädin antamaa kirjastokorttianomusta. Olin ottanut lapun vastaan hieman loukkaantuneena, eikö täti halunnutkaan enää lainata minulle kirjoja? Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, ettei heidän lastenkirjahyllystään enää löytynyt minulle uutta luettavaa. Viisas naapurintäti ohjasi intohimoisen lukijan kirjastoon. Ensimmäinen käyntini ei ollut pitkä, sain kortin ja valitsin lastenosaston hyllystä nopeasti neljä kirjaa. Vuosia muistin ensimmäisten lainojeni nimet. Olin varma, että tulen muistamaan ne aina. Sittemmin on käsieni kautta kulkeutunut laskematon määrä kirjoja ja nimet ovat unohtuneet. Neljästä ensimmäisestä lainastani muistan ainoastaan Astrid Lindgrenin teoksen Kati Amerikassa.

Kun astuin ensimmäisen kerran lähikirjastoni ovesta sisään, en tiennyt kirjastosta juuri mitään. En arvannut, että eräänä päivänä työskentelisin lapsuuteni rakkaassa kirjastossa, en sitä, että juuri siinä kirjastossa tekisin lopullisen päätöksen antautua kirjastouralle. En voinut myöskään aavistaa, että samaisen kirjaston tiskin ääressä kohtaisin tulevan mieheni ensimmäisen kerran. En tiennyt, että kirjasto tekisi minusta äidin.

            **********************************************************************

Osallistun Kirjaston antitädin aloittamaan Kirjastomuisto-kiertikseen.