Katossa kulkee riukuja ja raiteita, metallia vaalealla neutraalilla. Seinällä kuunpyöreä lamppu, epätasaisen värinen. Painan kättä teräksen viileyttä vasten, etsin rentoa asentoa kapealla paperilla. Ystävällisten hoitajien viileät sormet kääntävät nilkkaani, "tämä ei ole oikein tuttua". Sormet muuttuvat lämpimiksi, hikisiksi. Maistan hampaitteni takana käsivarren suolan. Näen julisteen kuvat yläsalaisin, ruskeita kasveja ja sulkia, ne näyttävät siiviltä ja pyöreiltä pakaroilta. Kuulen kolahduksia, hurinaa ja hillittyjä lauseita. Tässä huoneessa ei ole kesän värejä, vaaleat hoitajat, minullakin musta hame. Vastaan, käännyn, kuulen hymyn äänessäni ja hoitajan. Hiki liimaa käsivarren teräsreunaan. Vedän narusta, astun television välkkyvään kuvaan ja vaimennettuun ääneen. Kävelen viivaa pitkin miehen luo.