Opettelen yksikätiseksi vasuriksi. Oikea käsi lomailee paksun kipsin suojissa, vain muutama sormi harjoittelee vilkutusjumppaa. Arkiset toimet alkavat vaikuttaa haasteellisilta.

Kipsin tuoksu vie minut toiseen aikaan, toiseen huoneeseen, jossa toinen kipsi lepäsi vieressäni. Muistan huoneen valkoisuuden ja hiljaisuuden, ikkunasta avautuneen tyynen maiseman, valossa leijuvat verhot. Vuoteeni oli unen huoneessa, levollisessa ja hiljaisessa. Kukaan ei käynyt katsomassa minua, avoimesta ovesta kantautui rauhallisia ääniä tyhjien käytävien takaa. Hiljaisessa huoneessa, avaran maiseman ääressä olin hetken täysin vapaa kaikista turhista ajatuksista.