Heidi Köngäksen Jokin sinusta (Otava 2008) on esimerkkiopus siitä, miten ennakolta luetut arvostelut ja haastattelut heikentävät ja tässä tapauksessa poistavat teoksen yllätystehoja. Lukiessani kirjaa mietin minkälaisen ahaa-elämyksen olisin saanut, jos minulla ei olisi ollut siitä perustietoja. Ymmärrän kyllä, että ennakkotietoja kirjasta on pakko olla, jotta sitä ostettaisiin, myytäisiin ja hankittaisiin kirjastoihin. Mutta tässä nimenomaisessa tapauksessa minua harmitti - minä näet olen lukenut säntillisesti kaikki Köngäksen romaanit, Vieras mies (2002) teki minuun niin suuren vaikutuksen. Perusongelman tietäminen ennakolta harmitti siksi, että kirjailija on rakentanut uusimman romaaninsa niin, että sen keskeisin asia paljastuu ensin epämääräisinä vihjeinä ja sitten liki yhdessä suorasukaisessa lauseessa - ja siksi se on tehokasta. Jos siis ei olisi lukenut ennakkotietoja. Ja nyt sitten liityn tähän harmittavaan kirjan keskeisimmän idean paljastavien kirjapuhujien joukkoon. Jos haluaa säilyttää yllätystehot, kannattaa lopettaa tämän jutun lukeminen tähän.

2074997.jpg

Jokin sinusta on kirja äitiydestä ja lapsena olemisesta, luopumisesta, omaksiottamisesta, menetyksestä ja menetyksen pelosta ja rakkaudesta. Marga elää kahden äidin välissä. 1950-luvun puolivälissä Soili luovuttaa parikuukautisen aviottoman tyttärensä lapsettoman sisarensa Mirjan hoitoon, mutta vaatii lastaan toistuvasti itselleen voidakseen sijoittaa tämän ainakin ensialkuun lastenkotiin. Mirja asuu Mäntässä, Soili Tukholmassa, josta on muuttamassa Lontooseen. Kiista lapsesta rikkoo sisarusten välit ja vaikuttaa peruuttamattomasti myös Margan elämään.

Tarina kerrotaan kaikkien kolmen näkökulmasta, mutta silti tarinaan jää runsaasti aukkoja ja salaisuuksia. Kerronta-ajat ovat 1950-luvun puoliväli, 1960-luvun alku ja nykyhetki. Väliin jääviin vuosikymmeniin vain viitataan lyhyesti eikä esimerkiksi Mirjan näkökulmaa äitiyteen enää kuusikymmenluvun alun jälkeen valoteta lainkaan. Margalle salaisuudeksi jääneen Soilin luonnetta ja tunteita voi arvailla Margan tutkiessa biologisen äitinsä salaisuutta tämän kuoleman jälkeen. Kerronta-ajankohtien valinnoissa näkyvät paitsi Margan luovutuksen käännekohdat, myös sisarusten erilainen suhtautuminen uusiin ympyröihin, uusiin mahdollisuuksiin ja sitä kautta heidän suhtautumisensa elämään.

Köngäs kirjoittaa hyvin, vaikuttavimmillaan hän on minusta Soilin ja Mirjan ajatuksia kuvatessaan, niissä on voimaa ja intensiteettiä, joka nousee suoraan tunteista. Margan lapsuusnäkökulmatkin ovat hienovireisesti kirjoitettuja, hän on tarkkailija, joka kuvaa tarkasti ympäristöään ja ympärillä pyöriviä aikuisia ja näiden puheita ja toimia. Margan ja Mirjan kertomusten kautta suomalaissiirtolaisten elämä kuusikymmenluvun alun Ruotsissa saa hieman humoristisen, mutta samalla myös surumielisen kuvauksen. Aikuis-Margan puheet eivät ole samalla tavalla herkkiä ja avoimia, mutta niissä näkyykin Soilin kuoleman aiheuttama järkytys. Niistä puuttuu myös hetkeen sidottu intensiteetti, joka näkyy Mirjan ja Soilin puheissa silloinkin, kun he kuvaavat muistojaan.

Soilin ja Mirjan puheissa on salaisuuksia, kätkettyjä viitteitä. Kehen Mirja esimerkiksi viittaa puhuessaan siitä miltä tuntuu kun on jo kerran joutunut luopumaan tärkeimmästä ihmisestä? Miksi Soili lopultakin halusi aina pois ja miksi hän puhuu lapsestaan jonakin jonka hän omistaa? Henkilöiden puheista voi myös pinnan alta lukea puhumattomuuden vaikutuksen, sen miten usein puheessa ei kuitenkaan päästä ongelman sisimpään ytimeen, miten sanat eivät ehkä kuitenkaan välitä kaikkea. Siksi Soili on lapselleen salaisuus, vieras. Hän on poissa ja samalla läsnä, hylkääjä joka vaikuttaa lapsensa elämään, on tämän sisällä samalla tavoin kuin lapsi itse on kasvanut hänen sisällään.

Köngäs pohtii äitiyden olemusta, sitä mitä on kasvaa kahden äidin tyttärenä ja mitä vaatii lapselta se, että hänen täytyy lopulta oman itsensä takia ratkaista kuka on hänen todellinen äitinsä. Vinkkinä voin vielä sanoa, että kannattaa katsoa kannen valokuvaa tarkkaan, siihen viitataan teoksessa varsin merkittävässä kohdassa.