Sinä et ole enää kirjoitellut, hän sanoo.
En ole ehtinyt, tässä nyt on ollut vähän kaikkea.

Vähän kaikkea.

Liikaa sitä ja tuota, lopulta rauhoittuvaa, tasoittuvaa.
Mutta enää eivät varikset raaku viestejään aamuisin, ei naura noita kiven päällä.

Kuuntelen puiden suhinaa, vihreyttä ympärilläni. Odotan sanoja.