On pari lausahdusta, jotka saavat niskakarvani usein pörhölleen. "En kadu mitään" ja "päivääkään en vaihtaisi pois." Sori vaan, mutta minun korvissani ne kuulostavat ylimieliseltä ja itsetyytyväiseltä löpinältä. Eivät tietenkään kaikkien lausumina, jotkut ihmiset ovat niin seesteisiä, että heidän sanomanaan lausahdukset voisi uskoakin.

Minä kyllä kadun erinäisiä asioita, joista jotkut saavat minut vääntelehtimään nolona ja jotkut miettimään miksen ole osannut olla järkevä. Ja aika monta päivän palasta vaihtaisin mieluusti mukavampiin hetkiin.

Jotkut sanomiset ja tekemiset kaduttavat. Mutta jos ei kaduttaisi, tulisiko mieleenkään pohtia muutosta? Jos ei tuntisi huonoa omaatuntoa, olisiko edes mahdollista parantaa tapojaan? Jotkut valinnatkin kaduttavat, monissa asioissa tunnen oivaltavaa jälkiviisautta, mikä tekee minut äkäiseksi. Mutta saako jälkiviisaus minua tekemään parempia päätöksiä tulevaisuutta silmällä pitäen? Enkö ole tehnyt juuri niitä päätöksiä ja valintoja, joihin kykyni ja jaksamiseni kulloinkin ovat riittäneet?

Tiedän kyllä, että noihin mielestäni nurjiin lausahduksiin sisältyy hieman tottakin. Jos eri tilanteissa olisimme valinneet toisin, voisi elämämme joissakin kohdin olla erilaista. Mutta olisiko se onnellisempaa? Parempaa? Olisimmeko samassa työssä, liitossa, samalla paikkakunnalla? Kauniimpia, rohkeampia, onnettomampia, surullisempia, kyynisempiä? Toisia? Ei ole mahdollista tietää. Kuka pystyy ennakoimaan tulevaa valintatilanteissa, näkemään ennalta? Jokainen valinta tuo eteen erilaisia muuttujia, jotka vaikuttavat kokonaisuuteen.

Siksi katuminen ei juurikaan hyödytä. Ei voi palata takaisin ja tehdä toisia valintoja. Ei voi tietää erilaisten valintojen seurauksia. Voi ehkä kerätä viisautta menneestä (siihenhän nuo lausahdukset osin viittaavat) ja luoda katseensa tulevaan. Tiedän tämän, mutta silti tulen jatkossakin suhtautumaan vaihtelevan skeptisesti kuullessani nuo lauseet. Tai ehkä olen vain kateellinen, kun joku voi sanoa nuo lauseet tosissaan, tarkoittaa totta sanoillaan. Ehkä he omistavat jokin elämän viisauden, josta minulla ei (vielä?) ole tietoa? Pitääkö olla vanha voidakseen sanoa "en kadu mitään" ja "päivääkään en vaihtaisi pois"?