Koskaan en ole ollut näin yksin
kuin kulkiessani keskiviivalta rangaistuspilkulle.
Katsomon kuohu vaimenee
askel askeleelta
kuljen kohti hiljaisuutta.
Lopulta vain
tolppien rajaama mahdollisuus ja
räjähdykseen valmis paine korvissani.
Yllä oleva kuva on Runotorstain juhannushaaste. Runoa saa kritikoida vapaasti.
Ja tässä kommenttien pohjalta muokattu versio. Suuria muutoksia en tehnyt:
koskaan en ole ollut näin yksin
askel askeleelta
kohti hiljaisuutta
lopulta
tolppien rajaama mahdollisuus
räjähdykseen valmis paine korvissani
Runo pelkistyi, myös siltä osin, että kahteen suuntaan viittaava "askel askeleelta" liittyy tässä vain seuraavaan säkeeseen. "keskiviivalta rangaistuspilkulle" on minusta lyhyempänä parempi, mutta silloin säkeiden järjestystä todellakin on vaihdettava. On makuasia kumpi versio miellyttää enemmän.
Kiitos kommentoijille avusta!
Kommentit