Kun ulkona vallitsee hellesää ja lämpömittarin lukemat lähentelevät kolmeakymmentä, päätin kuumimman hetken ajaksi vetäytyä seuraamaan vietnamilaisen perheen elämää. Tähän minulle tarjosi mahdollisuuden Vihreän papaijan tuoksu (Mùi du du xanhL'odeur de la papaye verte, 1993; ohjaus Anh Hung Tran). Elokuva kuvaa verkkaisesti kauppiasperheen arkea Saigonissa vuosina 1951 ja 1961. Elokuvassa puhutaan hyvin vähän, monet keskeiset kohtaukset ovat sanattomia. Sokkeloisia taloja ja sisäpihoja kuvataan tarkasti, lintujen laulut ja kaskaiden (?) siritys luovat äänimaisemaa. Musiikki sopii elokuvaan, muutamat modernimmat sävelkulut eivät tosin korvaani miellyttäneet, mutta ehkä niillä haluttiin kuvata muutostiloja ja näyttää modernin ja länsimaisen murtautumista vanhanaikaiseen vietnamilaiseen elämään, en ole varma.

Päähenkilö palvelustyttö Mui, jonka elämää seurataan tämän ollessa 10- ja 20-vuotias, tekee ruokaa, siivoaa, korjaa vaatteita, tarkkailee perheen elämää ja pihapiirin eläimiä, muurahaisia ja sammakoita. Lemmikkeinään hän pitää joitakin ötököitä, en tunnistanut olivatko kyseessä mahdollisesti laulukaskaat. Naiset pyörittävät arkea, miehet tekevät taidetta, soittavat, säveltävät, ilmeisesti myös maalaavat ja kirjoittavat. Proosallisen arjen ja taiteen välistä ristiriitaa ei korosteta, mutta se näkyy miesten ja naisten välisissä suhteissa. Minulle elokuvan keskeisin teema oli hiljainen rakkaus, jonka monia ilmenemismuotoja elokuva käsittelee hyvin hienovaraisesti. Perheen isoäitiä kolmekymmentä vuotta kaukaa rakastanut herra Thuan, kauppiasäiti, jonka elämää raastavat aviomiehen katoamiset perheen rahojen kanssa ja pikkutyttären kuolema sekä Muin orastava naiseus ja rakkaus perheystävään on kuvattu hyvin kauniisti.

Elokuvaa katsoessa huomasin kuitenkin miten paljon kulttuurierot kaventavat katsomiskokemusta. Elokuvassa on monia asioita, joita en osaa tulkita. Onko papaija Vietnamissa yleinen hedelmä? Onko sen siemenillä jokin symbolinen merkitys? Miksi Muilla on viimeisessä kuvassa keltainen asu? Onko syynä hänen raskautensa? Minkä patsaan alla hän istuu ja miksi? Kenen tekstiä hän lukee ja miksi juuri sitä? Onko loppukohtaus "totta" vai Muin unta? En tiedä ovatko nämä mitenkään keskeisiä asioita, mutta länsimaisena katsojana juuri ne kiinnittivät huomiotani. Tulkintaongelmat ovat aina läsnä katsottaessa kaukaisten kulttuurien elokuvia, mutta eivät ne useinkaan estä katsomisnautintoa, jos elokuva on hyvä. Eivät nytkään.