Rakas päiväkirja,

olen tänään vieraillut siellä ja täällä, satukirjassakin, tehnyt löydön jos toisenkin. Ja minulla kun olisi ihan oikeitakin töitä tehtävänä. Pyykkikasa huojuu, eteisen lattiaa peittää hiekka ja muurahaiskarkotteeksi ripoteltu chilipulveri, pölynimuri on piiloutunut tuntemattomaan paikkaan. Keittiö on täydellisessä kaaoksessa, vain pieni polku johtaa ovelta hellan luo. Jääkaappi ja pursuava tiskipöytä ovat siinä jossain välimailla. Ei tuottanut vaikeuksia taipua flunssaisten lasten toiveeseen ja tilata lounaaksi pizzaa. Itseäni voin syyttää, olen opettanut muksuille, että pizza on oivallista flunssaruokaa.
      Koko päivää en ole onneksi tuubitorilla viettänyt, musiikin lomassa olen harrastanut Nonoa, lastenkultuuriteema on poikinut jo monta kiinnostavaa kirjoitusta julkaisujonoon ja jo julkaistuissa kirjoituksissa käydään vilkasta keskustelua.
      Olen myös miettinyt aivan peruskysymyksiä, kuten miksi punajuurisalaattia putoaa aina haarukasta rinnuksille, miksi lainaan liikaa kirjoja, miksi astianpesukone ei toimi ja pitääkö minun pestä astiat käsin, miksi tarpeelliset tavarat ovat ylähyllyllä katon rajassa, miksi tennispelaajat ähkivät, miksi Nadal putosi jatkosta, voiko torkkupeitteitä lingota, miksi fantasiakirjallisuus on niin suosittua, miksi olen ollut huonolla tuulella, milloin ehtisin katsoa elokuvia, tuoko Mies minulle tänään Eppujen uusimman levyn, pitäisikö minun aloittaa Serranon perheen seuraaminen, voiko kummilapselle antaa syntymäpäivälahjaksi rahaa, onko ystäväni toivoma kirja jo ilmestynyt sekä milloin ehdin hakea pyöräni huollosta, paljonko huolto maksaa ja onko kulkupeli saatu kuntoon. Katson peiliin ja totean olevani arkinen ihminen.
      Yllätyksekseni olen saanut tuntumaa palkintoihin – tältäköhän tuntuisi voittaa oscar tai finlandia? -, kun SusuPetal myönsi minulle Schmooze Awardin. Susulle lämpimät kiitokset! En jätä palkintokuvaa lämmittämään vain omaa blogiani, vaan luovutan sen eteenpäin Sivuaskelelle.
Tässä viralliset perustelut: "Power of Schmooze Award :it is given to bloggers who "effortlessly weave their way in and out of the blogosphere, leaving friendly trails and smiles, happily making new friends along the way. They don't limit their visits to only the rich and successful, but spend some time to say hello to new blogs as well. They are the ones who engage others in meaningful conversations, refusing to let it end at a mere hello - all the while fostering a sense of closeness and friendship".
      Nyt käärin hihani, etsin keittiön, paperikassin, tiskirätin ja imurin. Kuuntelen musiikkia.