Uni on piilossa, luen sarjakuvia hämärän huoneen notkosohvalla. Ikkunan takana on jo valoisaa. Kun viimein nukahdan näen outoja unia. Ihmiset joita en ole koskaan tavannut nauravat pöydän ympärillä, halaavat minua tapaamisen päätteeksi keittiössä. Vielä herättyäni olen hämmentynyt, yritän sijoittaa ihmisiä kartalle, antaa heille toisia nimiä.

Palautan kirjastoon lukemattomia kirjoja, soittamattomia levyjä, katsomattomia elokuvia, haen kaupasta vihreitä salaatinlehtiä. Poljen läpi hiostavan kuumuuden, hiki noruu pitkin otsaa ja selkää ja totean ettei minulla tänäkään kesänä ole kampausta pyöräkypärän alla. Kotona etsin kadonnutta kirjettä, järjestelen lehtipinoja, viikkaan pyykkiä, vertailen palkkanumeroita, luen romaania lisäsiiven remontista, ärsyynnyn heleän naisäänen nasaalisuudesta.