Arki tulee rytisten, muuttaa kalenterin sisältöä, kamppaa perhettä mäkeen, saa nilkuttamaan ja siteisiin. Arki kuohuu ja myrskyää, tempoo kirjat käsistä, hyydyttää koneet ja vesiputket. Arki saa rynnistämään sinnetänne, arki ei salli jäädä paikalleen, arki saa odottamaan vapaapäivää.

Olen uuttera ja yritän, taion arjen keskelle kahvilan pöydän ja nojatuolin, kahvikupin ja sivuttain runoja. Runot kulkevat meren rannalla ja kaupungin kaduilla, hirvet uivat ja rastaat laulavat. Kahvilan ikkunan takana kevätaurinko paistaa, lumi on vettä, talitintti etsii uutta ilmaisua. Mies kaivaa autoa esiin vaaleanpunaisella lapiolla. Arki nytkyy eteenpäin, kuohunta laantuu.