Rakas päiväkirja,

tänään näin lunta, laulavan linnun, hehkuvaa vihreää ja aitoja pitkin kulkevan koulutytön. Lumi oli jotenkin outoa, ympärillä vihersi ja sitten yhtäkkiä siinä oli hiekan alta kuoriutuva lumikasa, valkoista kylmää keskellä kaikkea sitä hehkuvaa vihreää. Vihreän keskellä näin linnun, kuulin vielä useampia. Lintu istui tärkeän näköisenä oksallaan, sillä ei ollut kiire, viestit se kuunteli tarkasti ja heläytti punnitut vastauksensa, lennähti lopulta hommiinsa. Tarkasti astui myös muutaman vaaksan mittainen koulutyttö, aitoja pitkin, nurmikon reunassa, omia reittejään jalkakäytävää väistellen. Katsoin lunta, kuuntelin lintua, hengitin vihreää, ihailin tasapainoa aidalla ja tarkkoja askelia.