Eräässä kommenttikeskustelussa Maria kysäisi minulta inhokkielokuvista. Olen kaikkien tämän viikon elokuvapohdintojeni aikana miettinyt myös tätä asiaa. Inhokkeja on paljon vaikeampi keksiä kuin lempielokuvia. Tiedän kyllä elokuvalajeja, joista en pidä tai joiden konventioita en tajua. Esimerkiksi tieteiselokuvia en ymmärrä, mies saa aina tulkita minulle tarinaa tai henkilöhahmoja silloin harvoin kun jonkun niistä katson. Tosin Blade runnerista pidän paljon. En pidä ultraväkivaltaisista enkä pornoelokuvista. En pidä huonoista puskakomedioista. Mutta en inhoa niistä mitään tiettyä, koska en katso niitä. Lisäksi vältän elokuvia, joiden pääosassa on joku tietty näyttelijä. Clint Eastwood nuorehkona miehenä ja Iso-Arska eivät miellytä, mutta en minä heidänkään elokuviaan inhoa.

Oikeastaan ainoa inhokkielokuvani on Fellinin Casanova. Luulen, että osa syvästä vastenmielisyydestäni johtuu katsomistilanteesta. Näin sen kauan sitten ja elokuvan aikana tajusin, että en pidä siitä. En kuitenkaan kehdannut lähteä kompuroimaan kesken näytöksen pois ja minuutti minuutilta inhosin elokuvaa yhä enemmän. En muista tarinasta paljon ja luulen aina että pääosassa on Richard Chamberlain, vaikka Casanovana onkin Donald Sutherland. Ehkä se kertoo jo paljon. En ole kyennyt katsomaan elokuvaa uudestaan. Ehkä pitäisi, voihan se olla hyväkin kuva. Mutta kun inhoan sitä niin paljon.