Haluaisin piirtää sanoilla sumuisen maiseman, harmautta vasten kohoavat mustat puut, runkojen takana olevan niityn muuttumisen salaperäiseksi tyhjyydeksi. Mietin miten kuvataiteilija maalaisi hämäryyttä leikkaavien katuvalojen kolmiot, yhdellä siveltimen vedolla paljastaisi tunteensa sumusta ja harmauteen tihkuvasta valosta. Sanat kulkevat häivähdyksenä mielessä mutta eivät löydä polkua paperille, eivät tavoita tunnetta usvan takaa. Voin ahmia hämärän ja sumun rajaamaa maisemaa katseellani, nuuhkia tuoksuja, tuntea kosteuden ihollani ja keuhkoissani, mutta sanoillani en voi sitä välittää, en siveltimenvedolla luoda uutta näkökulmaa. Voin tuhlata sanoja, tai pelkistää.

Saaren puut mustina harmautta vasten. Taustalla hiljainen salaperäisyys.

 

                     *****************************************

 

Runotorstain 300. haasteen aiheena on sanat. Lisäinspiraationa runoilija Kristiina Wallinin pohdinta Runotorstain haastattelussa: "Polun päässä on jokin toinen aika ja siellä on tämä hetki, mahdollisten ja mahdottomien todellisuuksien leikkauspiste. Siellä syntyy sanoja, äänteitä, rytmiä."