Kun salaisuus paljastuu, ei esirippu repeä. Vain lusikka kilahtaa kahvikupin reunaan. Mutta se lusikka hämmentää sakeaa maljaa, jonka mukana nielet karvasta katkeruutta ja korventavaa pettymystä.

Yöllä halaat kylmää posliinia ja katsot pohjattomaan lähteeseen, jonka silmästä ei sinulle aukene oivallus eikä lohtu.

Lopulta makaat voipuneena kaakeleilla ja ymmärrät, ettei mitään salaisuutta ollutkaan. Vain hiljaisuus.