Rakas päiväkirja,

työviikko meni ihan kohtuullisesti. Olen paapattanut koululaisille, vertaillut lapsukaisten erilaisia kuunteluilmeitä vastaanottavaisista hymyistä vaivoin pidäteltyihin haukotuksiin. Olen neuvonut ja komentanut, huomannut keväthormonien aiheuttamia myrskyjä. Saanut monta kaunista hymyä. Olen aloittanut pyöräilykauden ja työmatkat ovat paljon mukavampia.

Olen miettinyt painetun sanan voimaa ja julkisuutta. Muuttuvatko puhutut asiat kiinnostavammiksi, jos ne on painettu lehteen? Olen myös pohtinut kuka oikeasti uskoo esimerkiksi Idolsin ja euroviisujen kännykkä-äänestyksissä kansan tahdon toteutuvan, jos samasta liittymästä voi äänestää lukemattomia kertoja. Silloinhan tulosta ohjailevat ne, joilla on varaa maksaa antamistaan äänistä. Äänestyksistä puheen ollen, olisiko eduskunnan paikkajako kovin erilainen, jos jokaisesta äänipiiristä pääsisivät läpi eniten ääniä saaneet ehdokkaat äänikynnyksistä ja vertailuluvuista piittaamatta?

Katsoin jonkin verran taitoluistelun MM-kisoja, mutta en niin paljon kuin olisin halunnut. Jäätanssissa löysin uuden suosikkiparin. Vaikka usein pidän dramaattisista esityksistä minut valloitti nyt nuori kanadalaispari Tessa Virtue & Scott Moir, jotka esittivät vapaatanssinsa Sibeliuksen Valse tristen tahdissa. Höyhenenkevyesti luisteltu tanssillinen tarina, aivan erilainen kuin minkä Rahkamo & Kokko muinoin tekivät samaan musiikkiin. Jo kymmenen vuotta yhdessä luistelleet 17- ja 19-vuotiaat muodostavat parin, jota todella kannattaa seurata. You tubesta löysin kaksi klippiä tanssista, toinen Tokion kisoista ja toinen Kanadan mestaruuskisoista. Klipit eivät jostain syystä tee täyttä oikeutta esitykselle.

Perhe-elämä on tällä viikolla ollut sellaista, että voisin kirjoittaa koko touhusta absurdin kertomuksen, jossa joka sana olisi totta. Olemme siirtyneet vatsataudista murtuneisiin raajoihin eikä tämä edes ole absurdeimmasta päästä. Lisäksi leuassani on finni.

Olen intoutunut kevään myötä kuvaamaan enemmän. Muutaman kohtuullisen otoksen olen ottanut. Täytynee kuitenkin ryhdistäytyä ja kaivaa esiin sohvan alle ajautunut digikuvausopas.

Nyt musiikki on muuttunut Shakirasta Norah Jonesiksi ja rauhallisempien rytmien myötä alan tutustua Ullakkokirjastoon sekä Lasse-Maijan etsivätoimistoon. Merirosvoja, ihmepoikia, kadonneita koruja ja iguaaneja löytyy kassista myös. Eli kiinnostava ja seikkailullinen lauantai-ilta sohvannurkassa on tiedossa.

   469885.jpg