Kun on joulukuu, sataa kaatamalla,
tienpinnat sulavat lätäköiksi ja pehmenevät liejuun
kun on pimeää, puut imevät valon häivähdykset
eikä jouluvaloja vielä näy

on valo kovin kaukana.

Kun puhelimet kantavat surullisia uutisia ja sähköpostit ikäviä viestejä
kun lohduttavat sanat kuulostavat latteilta eikä kosketus tavoita

on vaikea uskoa valoon ja lämpöön.

Silti on valo ja lämpö, on lohdutuksen hipaisu. Jossain.